Jani oli aika tasan kolme vuotta. Oli siis joku maaliskuu, eli oli pimeää vielä alkuyöstäkin. Kello oli ehkä kymmenen illalla tai jotain siihen suuntaan, ja Janilla oli nukkuma-aika. Itse olin Oton kanssa olkkarissa ja Taru oli jo nukkumassa. Janilla on oma huone jossa sillä on sänky huoneen nurkassa ja sänkyä vastapäätä olevalla seinällä on kaappi ja huoneen ovi.
Ensin Jani tuli monta kertaa pois huoneesta että ei halua nukkumaan, no minä aina sinnikkäästi vein takaisin sinne (pojalla ei silloin ollut yövaloa muistaakseni vielä, ei pahemmin pelännyt pimeää vielä silloin). Sitten oli hetken hiljaista kun olin jo monennen kerran vienyt Janin takaisin petiin. Hiljaista ehti olla pari minuuttia, kun yhtäkkiä alkoi aivan korviavihlova kiljuminen ja huutaminen että äitiiiiiiii äitiiiiii, minähän säikähdin ihan törkeästi ja pinkaisin tuhatta ja sataa Janin huoneeseen. Siellä poika seisoo kalmankalpeana sängyllään puristaen tyynyään, tärisee ja kiljuu ja huutaa ja tuijottaa ihan paniikissa vaatekaappiaan jonka ovi oli muistaakseni auki. En saanut pojasta mitään irti että mitä oli tapahtunut tai mitä oli nähnyt, mutta sen jälkeen alkoi kovat puheet että mörköjä kaapissa ja vaikka missä ja on pelännyt sen jälkeen pimeää. Eikä suostu nukahtamaan omassa huoneessaan yksin.
Itsekään en tosin pidä yhtään Janin huoneen tunnelmasta, se on ahdistava ja luotaantyöntävä... Nykyään Taru tosiaan nukkuu siellä ja vielä hänellä ei ole siinä mitään ongelmaa, katsotaan vaan koska sekin alkaa...