Äitini kaksi koiraa viedään tänään lopetettaviksi. Syytä en ala tähän nyt kirjoittelemaan. Sain tietää muistaakseni viime viikon perjantaina että näin on päätetty. Tänään on sitten puoli yhdeltätoista eläinlääkärissä koirille aika. Isoisäni vie koirat sinne, koska luonnollisesti äiti tai minä emme pysty koska itkemme koko ajan, samaten sitten 14-vuotias pikkuveljeni tai 13-vuotias pikkusiskoni eivät voi juuri tämän saman ongelman takia ja heillä on kouluakin (tosin voi olla että he eivät tänään mene tämän asian takia, en tiedä).
Olen ollut itku kurkussa ja varjo sydämessä siitä asti kun kuulin tästä lopettamisjutusta, mutta olen yrittänyt vältellä asiaa. Tuntui helpommalta olla ajattelematta sitä kuin antaa sen pahan mielen tulla. Rakastan niitä kahta karvaotusta, asuinhan niiden kanssa samassa asunnossa yhteensä sellaiset viitisen vuotta ainakin!
Tämä päivä menee todennäköisesti itkiessä. Ainakin se päivä meni kun oma kissani jouduttiin lopettamaan, ja silloin jouduin itse viemään otuksen Oton kanssa eläinlääkärille. :'( Tästä on kyllä jo aikaa, tapahtui viime lokakuussa, mutta se päivä oli kamala. Itkin ja en meinannut saada henkeäkään ja pelkäsin että tulee keskenmeno sen kaiken rajun tunteilun seurauksena (olin tuolloin ihan muutamia päiviä aiemmin saanut tietää olevani raskaana).

Levätkää rauhassa, rakkaat Fani ja Yapi. <3