En voi sietää sunnuntaita. Varsinkaan silloin jos ulkonakin on huono ilma, ei pääse edes ulos eikä saa energiaa tehdä sisälläkään mitään kun masentuu joka kerta kun vain vilkaiseekin ikkunasta pihalle. Sunnuntaiaamut ovat kamalia, kun katsoo ikkunasta ensimmäisen kerran ulos, näkee vain tyhjän ympäristön. Missään ei liiku mikään. Joskus ehkä tuulee mutta se taas osittain saattaa liittyä siihen että on huono sää. Ei näy ihmisiä, ei eläimiä, ei autoja liikkeellä. Ei ole mitään mistä voisi imeä itseensä energiaa. Kaikki näyttää kuolleelta. Kaupat ovat kiinni, ehkä keskustassa jotkut kahvilat ovat joskus auki? Mitäs se tänne asti hyödyttää kun meiltä keskustaan on semmoinen kolmisen kilometriä? Ei siellä oleva elämä tänne asti näy. Sunnuntaisin (ja lauantaisin) ei telkkaristakaan tule mitään älyllistä. En muutenkaan katso telkkaria pahemmin, mutta jos joskus jotain katson niin arkisin koska viikonloppuisin ei kerta kaikkiaan tule mitään.

Rakastan herätä maanantaiaamuna, varsinkin jos tiedossa on viikon aikana jotain kivaa. Sekin jo piristää, että edessä on viisi päivää elämää, vaikkei mitään erityistä olisikaan tiedossa.

Koetan ommella laukkua hieman.