On taas niin maan mahdottoman löysä olo! Se johtuu siitä, että mun olisi ihan pakko mennä kaupungille ostelemaan loput joululahjat, mutta kas kun ei vaan ollenkaan huvita... En saa ketään sinne seuraksi, niin tuntuu tosi turhauttavalta mennä yksin. Helpoinhan se yksin on kun saa kaikki asiat hoidettua nopeimmin, mutta sitten taas toisaalta olisihan se ihan kiva että olisi jotain seuraa. Kahta kaveria olen jo pyytänyt, he eivät pääse. Äitiäni voisin kysyä, mutta eri asia se että jaksaisinko hänen seuraansa juuri tänään... Hohhoijaa.

Sain taas tänään sänkyyn kahvia ja leipää. Jani ihan henkilökohtaisesti tarjoili äidille. <3 Mikähän ihme systeemi tässä on kun jo toisena aamuna peräkkäin saan sapuskat sänkyyn... :s Omituista. Yleensä saan hädin tuskin synttäreinä ja naistenpäivänä. Niinkun ihan tuurilla.
Koin myös elämää suuremman yllätyksen kun tulin makuuhuoneesta pois. Kämppä täys joulukoristeita! Kuusi koristeltu ja samaten kaikki muutkin paikat. Hullu juttu sanon minä. :D Olivat sitten Otto ja Jani koristelleet Tarun ollessa henkisenä tukena.. Aika sööttiä.

Näin painajaista. Näin että Otto paistoi siinä joulukinkkua ja että se jätti sen ihan punaiseksi ja raa'aksi ja kamalan makuiseksi. Minä törkkäsin sen takasin uuniin jossa siitä sitten viiden minuutin sisään tuli oikein rapea ja mehevä ja sellainen kun joulukinkun nyt pitääkin olla. Omituisia unia, täytyy myöntää.