Minä ja eräs ystäväni teimme tänään adjektiivitarinan hänen ollessaan kylässä. Minä kirjoitin tarinan johon jätin adjektiivien kohdalle tyhjän viivan. Kirjoitettuani kyselin kaveriltani adjektiivit. Hänen täytyi vain sanoa joitain sanoja ilman että näkee tarinaa. Varmaankin tajuatte mikä tässä on ideana. Kirjoitan nyt tarinan tähän, paksunnetut sanat ovat kaverini sanomia adjektiiveja.

-------

Oli viiksekäs kesäpäivä. Hinttimäinen Murmeli käveli karvaisen aidan viertä. Hän pysähtyi hetkeksi nuuhkimaan surullista hajua, joka kantautui törkeän aidan toiselta puolelta. Tarkemmin nuuhkittuna haju oli juntti, kurttuinen ja lasittunut. Murmelin hotit aivot alkoivat automaattisesti palata siihen tylsään kesäpäivään, jolloin hän oli tavannut sulavan TyttöMurmelin ja vienyt tämän kiimaiseen pensaaseen... Ja luonnollisesti pensaassa oli tapahtunut eriskummallisia asioita.
Murmeli huokaisi tappavasti, ravisti päätään ja tallusti viileästi eteenpäin pari metriä. Yhtäkkiä aidan takaa ilmaantui se sama TyttöMurmeli, jonka kanssa Murmeli oli ollut pensaassa pari örkkimäistä vuotta sitten! TyttöMurmeli heilautti tupeeratusti itseään, eikä Murmeli sen enempää tällaisia kulmikkaita vihjeitä tarvinnut.
Voitte vain arvata mitä oksettavaa aidan takana tapahtui hetkeä myöhemmin...