Ikään kuin se olisi minun vikani, että lapsi ei syö? Miksi siitä minulle pitää huutaa ja raivota? Jos on niin vaikeaa niin syöttäkööt itse!! En minä ole lapsen ainoa vanhempi.

Kamala stressi kun joutuu antamaan Janin yhdeksi yöksi Oton siskolle ja sen miehelle.. Vähän sellainen tunne että Jani ei hirmu mielellään jäisi sinne. Mutta kun, en oikein osaa sanoa ei. ;< Olen kai sitten huono äiti. Kärsin itse aina kun Jani ei ole kotona. Kamalan paha olla silloinkin kun se on, mutta tuplasti pahempi silloin kun ei ole. Äitini onkin minulle selittänyt, että jos en tahdo antaa Jania jonnekin, niin en anna. Sehän on järkevää, ei pidä antaa lasta jonkun luo niin kauan kun ei ole pakko, ellei lapsi ole niin iso että osaa itse kertoa tahtooko vai ei. Ja tässä tapauksessa Jani ei osaa. Minä osaan. Minä en tahdo että Jani menee sinne. Vaikka Oton sisko asuukin käytännössä tosi lähellä, se ei silti ole sama kuin että poika olisi kotona.

Tänään ehkä minun serkkuni meille yöksi, saapi nähdä. Eilenkin jo kysyin häntä, mutta ei sitten eilen käynytkään.

Tänään myös lukuisia paperihommia hoidettavana, mm. asumistukihakemus ja sossuhakemus. Onkohan vielä muitakin? GAAAAH. Hoidan nuo sitten kun Jani on siellä perseessä. ;< En kyllä tahdo että se menee.

Pitäisi hipsiä meikkaamaan, kuulemma aamulla tulevat hakemaan meidät. Menemme sentään ensin sinne Janin kanssa että näkee kuinka Jani tottuu ja miten sitten reagoi kun me olisimme lähdössä. Voi luoja että sattuu ajatella, jos Jani huutaisi ja huutaisi mutta toiset eivät tajuaisi että se on sitä että poika tahtoo äidin luokse kotiin!! Se on aika äidin poika. <3

Aamumyslit on naamassa, kahvi vielä mukissa oikein houkuttelevana...

Eilen alkoi menkat. Vituttaa. Kamalat menkkakivut, joita ei ennen raskautta ollut, mutta sen jälkeen kyllä. Tuntuu ihan kuin synnyttäisin, tosin hiukan lievempänä vain. o.O

Voisin taas hipsiä tästä tupakalle ja sen jälkeen meikkauspuuhiin.