Yö.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuunvalo lankeaa sisään ikkunasta.

Seinällä on taulu. Se esittää sutta.

Sänky on iso ja pehmeä. Siinä makaa kaksi ihmistä, tyttö ja poika.

Poika sipaisee tytön yönmustia hiuksia, tekee niistä yönmustia, sinisenhohteisia kiehkuroita. Tytön niskassa tuntuu odottamattomia väristyksiä. Tyttö ottaa pojan käden omaansa ja asettaa sen maidonvalkealle niskalleen.

-Pidä minua hyvänä. Poika sivelee tyttöä hellästi niskasta.

-Väsyttää. Hento kuiskaus, ei sen enempää.

-Älä nukahda, rakas, älä vielä. Haluan olla kanssasi vielä hetken.

Tyttö sulkee jäänsiniset silmänsä. Poika lopettaa tytön hyväilyn.

Ikuisuus.

Tyttö avaa silmänsä. Katsoo silmiin poikaa, tuota niin rakasta. Pojan vihreät silmät täynnä hätää, tuskaa, kyyneleitä.

Tytön silmät täynnä kuoleman sumua.

-Rakas…

Poika hyväilee tytön valkeita käsiä, valkeaa kaulaa.

Tyttö ei liiku. Makaa paikallaan miettien, pitäen polttelevat kyyneleet sisällään.

-Rakkaani. Älä ole onneton kun olen poissa. Me tapaamme pian. Olen aina luonasi kun otat tämän. Kuiskaa tyttö, ottaa hopeisen ketjun kaulastaan ja antaa sen rakkaalleen. Poika laittaa ketjun kaulaansa ja katsoo surusilmin tyttöä.

-Minun aikani on tullut. Hyvästi, rakkaani.

-Voi… Ei…

Tyttö suutelee viimeisillä voimillaan poikaa suulle.

Kuunvalo yössä.

Pojan kyyneleet tytön hiuksissa.

Tähdet taivaalla.

Pieniä väreitä tytön ruumiissa kun Jumala ottaa sielun huostaansa.

 

-------

 

Kirjoitettu vuonna -05 jos oikein muistan.