Hänen pienet rintansa olivat kuin unelmat. Jaksoin aina kiinnittää katseeni niihin, vaikka niiden päällä olisi ollut toppatakki. Tunsin omien nännien terhakoituvan aina, kun ajattelinkaan häntä, tai katsoin häntä. Luojalle kiitos meillä oli sama kantakahvila. Hän istui siellä aina aamukahdeksalta, päivällä kolmen ja viiden välillä ja iltaisin joskus. Yleensä hänellä oli mukanaan vihko ja kynä, ja hän usein olikin tiiviisti niiden parissa. Hän ei siis huomannut kun tuijotin häntä hyvinkin intensiivisesti aina välillä. Sain ihan rauhassa tutkia hänen rintojaan, lantionkaartaan, sääriään ja kauniita kasvojaan ja hiuksiaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

   Hänen hiuksensa olivat pitkät ja kirkkaanpunaiset. En uskonut värin olevan aito, mutta mitä sitten. Upea se oli, ja vain sillä oli väliä. Tytön silmät olivat merensiniset, ja ihonsa suhteellisen kalpea. Kun vertasin häntä itseeni, olimme kuin valas ja merihevonen. Itse olin aina ollut hieman tuhdimpi, en kuitenkaan läski. Näyttävä kyllä osasin olla omalta osaltanikin. Meikkasin tummasti, kun taas ihailuni kohde ei näyttänyt käyttävän meikkiä lainkaan. Korkeintaan ehkä meikkivoide ja pieni sipaus ripsiväriä. Punatukkaisen tytön vaatteet olivat aikalailla samanlaisia, väreinä hän käytti paljon ruskeaa ja vihreää, joskus punaistakin. Itselläni lähes kaikki vaatteet olivat mustia.

 

   Istuin rauhassa teetäni juoden, kun ovi kilahti. Katsahdin ylös, ja sydämeni alkoi tykyttää lujempaa kun näin kuka käveli sisään. Se oli tietenkin tyttöni, yhtä sievänä kuin aina, ja tunsin kiihottuvani. Kirosin. Miksi sen täytyi aina käydä näin? Miksen ikinä saanut juoda teetäni kiihottumatta? Alitajuntani moitti minua. Se tuntui sanovan, että kyllähän sinä nyt hyvä nainen tiedät miksi aina näihin aikoihin istut täällä. Et suinkaan teen takia, vaan tuon tytön ja kiihottumisentunteen takia. Puristin silmäni hetkeksi kiinni, ja kun avasin ne, näin tytön istuvan viereiseen pöytään. Silmäilin häntä ja hänen sieviä pieniä rintojaan, ja haluni kasvoivat.

   Tosissani kun ajattelin, en koskaan ehkä välttämättä tahtonut tutustua tuohon kaunottareen. Ehkä tahdoin hänen pysyvän aina vain saavuttamattomana, sellaisena, josta voisin uneksia yön pimeinä tunteina, ja voisin nähdä hänestä päiväunia.. Voisin ajatella häntä ja hänen pieniä kauniita rintojaan ja saavuttaa huipun hitaasti ja huutaen, kun laukeaisin..

   Toisaalla ajateltuna minua häiritsi se että tyttö ehkä ei sen kummemmin minua noteerannut. Toki hän välillä silmäsi suuntaani ja hymyili pienesti, osoittaen, että kai me olimme jonkin sortin kahvilatuttuja, mutta ei mitään sen kummempaa. En koskaan nähnyt hänen vilkuilevan, en koskaan nähnyt hänen ilmeensä värähtävän jos katsoin häntä ja hän sattui katsomaan minua samaan aikaan. Jollain asteella se masensi.

Hörpin teeni loppuun ja jäin vielä hetkeksi istumaan piilottautuen päivän lehden taakse. Sen suojista kurkin tyttöä aina välillä, ja mietin kuinka vanha hän oli. Hän saattoi ulkonäöltään ihan hyvin olla vaikka varhaiskypsä kolmetoistavuotias, tai sitten hyvin vähällä kehityksellä päässyt kaksikymppinen. Mietin joskus, että olisi mukava kysyä sitä häneltä joskus. Päähäni juolahti, miksen voisi kysyä sitä nyt heti. Istuihan tyttö viereisessä pöydässäkin.

   Kurottauduin hiukan häntä kohti lehteni takaa ja sanoin:

   -Anteeksi, mutta olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, kuinka vanha olet? Älä käsitä tätä väärin, tahtoisin vain tietää. Hymyilin hänelle ystävällisesti, ja hetken hän katsoi minua kummaksuen. Sitten hän hymyili pienesti ja totesi hiljaa olevansa kahdeksantoista. Itse olin kaksikymmentäkaksi. Tunsin jalkovälissäni pientä kosteutta, kun sain tietää hänen olevan minua nuorempi.

   -Kiitos tiedosta, en häiritse enempää. Mukavaa päivänjatkoa. Hymyilin taas ja vetäydyin lehteni taakse.

 

   -Anteeksi, mutta ethän sinä häiritse. Olisi mukava jutella vaikka enemmänkin. Jospa vaikka istun siihen vastapäätä? Tyttö ehdotti viehkeästi ja hämmennyin. Toivoin etten punastunut.

   -Toki! Se olisi mukavaa. Taidan hakea itselleni lisää teetä. Nousin ja ohitin tytön todella läheltä, ja henkäisin kun hänen kätensä hipaisi kylkeäni. Voi jumalauta mikä naikkonen oikein olin! Eihän tuollaisesta yksinkertaisesti voinut kiihottua niin paljon. Omantunnon ääni herjasi. Kylläpäs voi, itse olet siitä elävä todiste…

  

   Höyryävä tee oli herkullisen tuoksuista, ja hymyilin tytölle kuppini takaa. Mielestäni olin todella avoimen flirttaileva, näköjään olin unohtanut haaveet siitä ettemme koskaan tutustuisi. Tyttö vastasin hymyyni yhtä flirttailevaan sävyyn, ja siemaisin teetäni ja koitin olla henkimättä, sillä yhtäkkiä minun oli kuuma ja kehoni valtasi sanoinkuvaamaton hyvänolon tunne. Suljin silmäni ja koitin pitää käteni vakaina. Tahdoin repiä omat vaatteeni pois, ja sen jälkeen tytön vaatteet, kellistää hänet sängylle ja nuolla kunnes hän laukeaisi suutani vasten. Sen jälkeen olisi minun vuoroni, eikä tarvittaisi kuin pari hellää hipaisua herkälle klitorikselleni kun jo laukeaisin rajusti ja huutaen…

   Avasin silmäni ja katsoin humalaisen oloisesti tyttöä silmiin. Tämä oli jumalaisen kaunis ja kiihottava niissä hiukan väljissä vaatteissaan. Hän varmasti aisti jotain katseestani, sillä nousi ylös ja vinkkasi minut mukaansa. Sanomatta mitään nousin ylös, otin laukkuni ja seurasin häntä.

 

   Saavuimme hetken kävelymatkan jälkeen vanhan kerrostalon eteen. Tyttö avasin avaimillaan rapun oven ja ohjasin minut portaisiin.

   -Asun viidennessä kerroksessa, eikä talossa ole hissiä.. Olen pahoillani.

   -Ei tässä mitään, jaksan kyllä kävellä! Sanoin reippaan oloisesti ja ajattelin, että kävelisin tuon perässä vaikka Kiinaan asti.

  

   Ovi kalahti auki, ja kodin tuoksu löi vastaan. Tyttö potkaisi kengät jalastaan ja minä tein samoin.

   -Tahdotko teetä? Voin keittää, hän sanoi ja minä pudistin päätäni. Katselin ympärilleni. Istahdin olohuoneen valkoiselle sohvalle ja riisuin pitkähihaisen puseroni. Oli kuuma, kesäpäivän ja kiihotukseni takia.

   Tyttö tuli seisomaan eteeni. Hän riisui ensin paitansa ja sen jälkeen hameensa, katsoen minua koko ajan tiiviisti silmiin. Huomasin hänen rinnastaan, että hänkin hengitti kiivaasti, ja niin tein myös minä. Katselin lumoutuneena hänen lähes alastonta kalpeaa vartaloaan, ja tunsin sanoinkuvaamatonta halua kosketella ja hyväillä sitä.

   Tyttö oli alusvaatteisillaan. Hän veti minut ylös.

   -Ota vaatteesi pois. Ota kaikki.

   Riisuin hitaasti, nauttien kankaan liu’usta ihoani vasten. Kiihotuin enemmän, ja kun olin viimein saanut viimeisenkin vaatekappaleen pois yltäni tyttö tarttui käteeni ja vei makuuhuoneeseen, jossa oli suuri pehmeä sänky. Hän tönäisi minua sänkyä kohden, mutta tällä kertaa minä tahdoin sanoa miten toimittiin.

   -Ei, mene sinä sängylle selällesi, mutta ota ensin alusvaatteesi pois. Tahdon että tulet pian, tahdon nuolla sinua. Hengitykseni oli jo katkonaista, ja olin niin kiihottunut että saattaisin laueta yhdestä pienestä kosketuksesta.

   Tyttö teki kuten käskettiin. Levitin hänen haaransa ja itse polvistuin sängyn viereen niin, että kasvoni olivat melkein hänen alapäässään kiinni. Haistelin sitä tuoksua, sitä naisen tuoksua, joka sai minut hulluksi, ja lipaisin pehmeästi kielelläni hänen klitoristaan. Hän voihkaisi. Lipaisin uudestaan. Ja uudestaan. Voihkina yltyi. Kun lipaisin kuudennen kerran, hän painoi käsillään suuni vasten hänen klitoristaan, jännitti vartalonsa kaarelle ja laukesi kiljuen. Se oli tajutonta. Tunsin melkein itsekin laukeavani, mutta koitin pidätellä. Ryömin tytön viereen sängylle, suutelin häntä ja ohjasin hänen kätensä klitorikseni ääreen.

   -Tee hellästi, niin hellästi, että on melkein sama kuin et edes koskisi, kuiskasin hänelle, ja meinasin kuolla nautinnosta kun hänen hoikka sormenpäänsä tavoitti klitorikseni. Ensimmäinen hipaisu. Toinen. Nyt vuorostani minä painoin hänen sormensa vasten alapäätäni, ja hinkkasin sillä huutaen nautinnosta, kun sain kauan kaivatun orgasmini juuri hänen kanssaan. Retkahdin raukeana sängylle.

  

   Tyttö tuli viereeni, suuteli minua.

   -Nimeni on muuten Irina.

 

-------

 

Kirj. 11.3.07