Tarina on fiktiota.

 

-------

 

Makasin sängyssä ja koitin sietää jyskyttävää, oksettavaa pääkipua, joka säteili muuhunkin vartaloon. Kuu ja tähdet loivat himmeää hohdettaan ikkunastani sisään, mutten pystynyt nauttimaan yön kauneudesta, en nyt. Pääkipu oli liian sietämätön. Yritin hiljalleen hakea itselleni hyvää asentoa, jossa päähän ei koskisi niin kamalasti. Silmäluomieni lävitse suodattui kuun valoa, saaden luomet hohtamaan punaisina. Saatoin melkein nähdä kuinka veri kiersi niissä. Ajatus sai pääkipuni ja oksetukseni vain pahemmalle tolalle, joten käännyin selin ikkunaan. Pääni meinasi haljeta kivusta. Rukoilin kaikkia mahdollisia jumalia, että he veisivät pääkipuni pois, tai ainakin antaisivat minun vaipua uneen, jolloin minuun ei sattuisi. Hengitin rauhallisesti. Sisään, ulos. Sisään, ulos. Tunsin hiljalleen unen hiipivän kehoni jokaiseen sopukkaan.. Voi antakaa minun nukahtaa, pyydän.. Rukoilin henkeni edestä unta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

   Tuntui kuin olisin kuollut kun vihdoin nukahdin.

 

   Aamu valkeni kirkkaana. Päähäni jyskytti hiljaa, mutta se oli lievenemään päin. Kiitos teille, ketkä autoitte. Olkaa siunatut. Venyttelin nautinnollisesti ja suljin silmäni vielä hetkeksi. Nautin tunteesta, joka valtasi minut. Jumaluudet olivat kuunnelleet. He olivat kuunnelleet. Minä en ollut enää vain mikä tahansa, kuka tahansa. Olin minä, ja jumaluudet kuuntelivat kun puhuin heille. Ja he tekivät kuten pyysin. Olin täydestä sydämestäni kiitollinen, kiitollinen, niin loputtoman kiitollinen.

   Nousin rauhaisaan tahtiin ylös sängystä. Painoin käteni pääni päälle, ja tunsin karheat, takkuiset hiukseni. Istuin sängyn reunalla ja mietin viimeöistä untani. Siinä oli ollut kaksi ihmistä. En tuntenut heitä elämästäni, mutta unessa heidän nimensä olivat olleet Jaea ja Mortan.

Jaea oli ollut nainen. Vaaleat, pitkät hiukset, kirkkaansiniset silmät. Vartalo oli ollut hoikka ja muodokas. Jaeasta oli säteillyt äidillisyys, huolehtivaisuus ja rakkaus, kaikki ne, mitä en koskaan ollut saanut äidiltäni.

Mortan oli ollut mies ja täydellinen Jaean vastakohta. Musta, paksu tukka, ruskeat silmät. Pitkä ja tanakka. Hänestä oli huokunut rohkeutta ja voimaa ja tuuli oli puhaltanut hänen kohdallaan tavallista lujempaa.

   Katsoin aurinkoon ja hetken siinä välähti Mortanin kasvot. Silmäni laajenivat. Olin nähnyt unen Jumalattaresta ja Jumalasta! He olivat olleet ihmisen muodossa, mutta nyt ymmärsin todella selkeästi keitä he olivat. Olkaa siunatut.

   Nousin kokonaan ylös ja menin kylpyhuoneeseen. Katsoin itseäni peilistä. Kasvoni olivat turvonneet suht huonosti nukutun yön jälkeen, osaksi varmaankin vaikuttivat myös kyyneleet joita olin vuodattanut sairaalloisen pääkivun takia. Aina ajatellessani viime yötä, tunsin Jumalattaren ja Jumalan olevan lähelläni, ja että he kuuntelivat minua.

 

-------

 

Kirj. talvella -07.