Jani ei suostu nukahtamaan, no kitiskööt tuolla, kyllä se sinne simahtaa. On meinaan puoliunessa suunnilleen.

En ole melkein pariin viikkoon ommellut mitään. Ommeltavaa riittäisi mutta jotenkin en vaan saa aikaan. En edes vietä paljoa aikaa kotona. O.o Sellaista se on sellaista se on.

Ihan täysin henkilökohtaiseen päiväkirjaani on tässä ihan muutaman päivän sisällä kertynyt hirvittävästi tekstiä. Päiväkirja on siis sellainen, jota kirjoitan käsin. Nettiin en sellaisia tekstejä laittaisi. Ne eivät tosiaan kuulu muille. Mutta takaisin aiheeseen.. Eli. On se kumma kun joskus elämässä tosiaan riittää kerrottavaa, pohdittavaa ja stressattavaa. Henk. koht. päiväkirjani on tähän asti koostunut melkein täysin vain yhdesta asiasta; Miten joku voi olla niin iso asia että kirjoittaa vain siitä koko ajan? Miksi? Miksi minulla ei riitä käsivoimat siihen että saisin kirjoitettua kaiken mitä tahtoisin? Oi miksi...

Kulta saapuu huomenna. Lähti tuossa juuri hetki sitten töihin. Möhh.

Minun pitäisi hiipiä suihkuun, hiukset ihan kakkaisessa kunnossa. Odottelen että Jani nukahtaa ja menen sitten.