Kyllä, olen äiti.
Ja kyllä, minua ärsyttää joskus lasteni käytös, varsinkin jos olen väsynyt. Se ei siltikään tarkoita että haluaisin antaa heidät pois tai etten rakastaisi heitä. Lapset ovat elämäni, mutta koska olen IHMINEN, minua ärsyttää myös jotkut asiat. Kukaan ei voi edellyttää äideiltä rautaista malttia, tai voi, mutta silloin ei edellyttäjällä ole mitään kokemusta ARJESTA pienten lasten kanssa.
Kyllä, jotkut ovat yksinhuoltajia, käyvät töissä ja heillä on pieniä lapsia. Aivan. Sekö tarkoittaa että heitä ei ikinä ärsytä? Jos he pärjäävät niin eikö heitä silloin ikinä ärsytä mikään? Haistakaa nyt. :D
Minäkin pärjään ja mahtavasti vielä, minua vain ärsyttää joskus. Edelleenkin, toistaakseni tätä samaa, että se ehkä uppoaisi joidenkin kalloon. Jos ette ymmärrä mitä tarkoitan, painukaa muualle älkääkä alkako aukomaan mitään. Se on turhaa. Teette itsestänne vain typeriä. :)

Tämä on minun blogini, joten oletan että saan tänne kirjoittaa mitä huvittaa. Jos ette tajua sitäkään, menkää muualle.

Ärsyyntyminen EI ole sama asia kuin viha.