tiistai, 16. joulukuu 2008
Hyvvee päevee.
Ja jospa vuodatan sitten tännekin. Vuodatus kun kerran on.
Katselin viime yönä anorektikoista kuvia ja videoita. Järkytyin syvästi, he olivat niin laihoja. Osa oli minun silmiini vain suht hoikkia mutta heidän kuitenkin luokiteltiin syömishäiriöisiksi. Sitten tajusin. Katsoin peiliin. Mitä!? Näytin ihan samalta kuin osa niistä naisista joiden kuvia olin juuri katsonut.
Sitten aloin lukea enemmän anoreksiasta ja laihuushäiriöstä. Siellä nousi esille taas tämä paljon puhuttu BMI eli painoindeksi. Normaali BMI on 18,5, minun on 16,2. Eli alipaino.
En ole koskaan pitänyt itseäni laihana. Olen pitänyt itseäni ennemminkin suht hoikkana. Löydän itsestäni jostain kohtaa jotain ns. "läskiä", jota ei mulla tarvitsisi olla ollenkaan. En kuitenkaan tunne pakonomaista tarvetta laihduttaa, mutten myöskään halua lihoa grammaakaan. En aina muista/jaksa/halua syödä, mutta joskus syön kuin sika. Joskus saatan alkaa tuntemaan kamalaa pahoinvointia jo kun olen syönyt pari haarukallista, mutten koskaan oksenna enkä edes halua oksentaa. Tai haluaisin, että se tunne menisi pois, mutta koska olen oksentamiskammoinen niin en pysty. Enkä edes haluaisikaan sinällään. Ja vaikka oksentaisin, tekisin sen siksi että oksettaa, en siksi että en haluaisi lihoa, että pitäisi saada syöty ruoka pois. En haluaisi joutua mihinkään oksentamiskierteeseen. Hyi hitto.
Minulle on pari ihmistä sanonut että näytän anorektiselta. En mainitse heitä täällä, mutta muutamat ovat sanoneet. Joskus olen itsekin katsonut että oho, kappas, mutta en ole ajatellut asiaa sen koommin. En ole ikinä katsonut itseäni sillä silmällä että olisin ruman laiha, koska yleensä en edes näe iteäni LAIHANA, vaan HOIKKANA. Ja kyllä mustakin saa kiinni jostain. En ole ihan pelkkää luuta ja nahkaa.
En sitten tiedä, mä en halua mitään hoitoja, mutta kunhan avauduin. Ja mietin..
Kommentit