Olisi tosiaan tarkoitus tuossa kahdelta tai hetki sen jälkeen lähteä käppäilemään kaverille päin lävistettäväksi... Kyseessä siis nännilävistykset ja pakko sanoa että jännittää kyllä paljon. Toivottavasti en oksenna. :D
Aloin kylläkin miettimään että jos kerran olen kestänyt synnyttää ilman mitään kivunlievityksiä ja kestin myöskin tämän yläselän tatuoinnin teon niin ei kai siihen päälle nyt kamalasti mitkään nännilävärit tunnu. Mutta toisaalta kun miettii että musta tuntuu aina sitä pahemmalle mitä pistävämpi ja ns. pienempi se kipu on... Nipistävää kipua en siedä lähes ollenkaan (tai toki jos pakko on) mutta sitten taas kokonaisvaltainen kipu, esim. supistukset, on yllättävän helppo kestää. Vaikka sattuukin niin maan saatanasti niin kuitenkin kestän sen ja se ei tunnu suhteessa läheskään yhtä pahalle kuin esim lävistyskipu (ei ne sinällään ole sattuneet kyllä, mutta nippaus aina kumminkin tuntuu ja sitä juuri en sietäisi). x>

Otto on nyt kaupassa ostelemassa jouluruokia ja sitten kun se sieltä kotiutuu niin laitan vähän ehostusta ja lähden kälppimään piinapenkkiä kohti. :) Pitää muistaa vaan ottaa kuva näistä hinkeistä ennen kuin lähden... Saa sellaiset ennen ja jälkeen -kuvat, joita ei tosin julkisuuteen jaella. :D