Sieltä alkais kymmeneltä L-Koodi, himottais niin kattoo se, mut tuntuu että oon niin helvetin poikki ettei kykene. Siis ei väsytä paljon, mutta on helvetin hirveä olo muuten. Tuntuu taas että mikään ei suju. Tällä hetkellä tunnen itseni läskiksi ja saamattomaksi ja kelpaamattomaksi. Asia ei varmaankaan noin ole, mutta siltä tuntuu, ja saan sen sanoa. 

Vauvakuumekin on nostanut taas hiukan päätään, mutta tiedän että sitä asiaa ei vauvalla kannata alkaa hoitamaan eikä myöskään voisi. Emme tällä hetkellä ole samalla aaltopituudella miehen kanssa tästä.

Ainoa asia joka tässä päivässä piristää, on se että Taru sanoi ihan selvästi ÄITI. <3 Monta kertaa perätysten.. Ihan selvä sana, äiti... Pieni rakas mussukkani. Rutistin sitä tyttöä niin lujaa että! Maailman suloisin vauva! (Jolloin Jani on siis maailman suloisin pikkulapsi ;) ).

Olen alkanut miettiä että pistäisinköhän blogini salasanan taakse. Mietin vielä hieman että kannattaako se, sillä haluaisin kuitenkin blogilleni lukijoita. Olisi siis kiva, että kaikki ketkä tätä lukevat ja ovat kiinnostuneita lukemaan jatkossakin, kommentoisivat tähän kirjoitukseen jotakin. :) Päätän myöhemmin laitanko tämän lukkojen taakse, ensin kuitenkin tahtoisin kuulla hiukan kommenttia että lukeeko tätä edes kovinkaan moni.

Olisi mukava vaihtaa sivupohjaakin, pitänee alkaa etsimään jotain uutta ja mukavaa. Jotain tosi keväistä, joka piristäisi mieltä. Tämä lohikäärmepohja on kiva, mutta se on ollut niin kauan ja useaan otteeseen että olisi mukava vaihtaa välillä. Saahan tämän aina takaisin jos tahtoo.

Taru tuolla inisee hiukan, voi olla että kohta on edessä syöttöpuuhat ja jos sitten itsekin hilpaisisi nukkumaan. Jäisi L-Koodi katsomatta, mutta eipä se niin iso asia ole.