Edelleen tuntuu pahalta. Koitan koko ajan psyykata itseäni että kaikki on kunnossa, kaikki on kunnossa...

En vaan voi sille mitään että kävi erittäin outo juttu yöllä.
Nukahdin ehkä kahdentoista maissa tai vähän jälkeen. Nukuin todella sikeästi, koska en muista että olisin nähnyt unia. Heräsin neljältä säpsähtäen että mitä kävi? Kunnes tajusin että ei käynyt mitään, Taru nukkui rauhaisasti ja rotat olivat hiljaa, kaikki tavarat oli paikoillaan ja muutenkin kaikki oli kuten kuuluikin.
En siis voinut olla miettimättä että sattuiko Lohjalla jotain silloin? Toivottavasti ei.

Otolle ajattelin soitella kahdentoista kieppeillä tai vähän ennen jos se ei ole sitä ennen itse soittanut. Sanoin sille eilen etten sitten puolta päivää halua puhelinsoittoa odotella kun ahdistaa tarpeeksi jo valmiiksi... Ettei ainakaan puhelu ihan puun takaa tule.