Eimii kirjoitteli että hän haluaisi kuulla enemmän eräästä elämäni käännekohdasta josta kirjoitin syyskuun loppupuolella. Ensin ajattelin että se asia ei sovi julkisuuteen, mutta kun se tavallaan on jo niin menköön. :)

Eli tosiaan kävi niin että mulla todettiin vakava masennus viime kuun puolella. Olin potenut sitä jo jonkin aikaa (toista kertaa, ensimmäistä kertaa mulla oli kun olin 15v) ja sitten menin lääkäriin kun tuntui että mistään ei enää tule mitään. Hetken olimme jutelleet ja sitten lääkäri läväytti kouraan nukahtamis- ja masennuslääke -reseptit ja antoi uuden ajan tälle kuulle (se aika on noin viikon kuluttua). Nyt olen syönyt noita masennuslääkkeitä pari viikkoa suunnilleen, ja täytyy todeta että ne todella auttavat! En ole IKINÄ tuntenut itseäni näin energiseksi ja osaavaksi ja minuksi itsekseni! (Tai olen joskus, mutta siitä on kauan aikaa.) Ensin alkuun minulla oli hirmu nihkeä suhtautuminen niihin lääkkeisiin, ajattelin että niistä tulee kuitenkin ihan kamalat sivuoireet (olen emetofoobikko, senkin takia pelkäsin aloittaa niiden lääkkeiden syömisen) ja että en ole enää jotenkin oma itseni jos syön niitä. Venytin siis lääkkeiden syönnin aloitusta parilla päivällä, sen jälkeen ajattelin että se nyt on se ja sama ja aloin napsia pillereitä. Ne ovat sellaisia jotka otetaan iltaisin. Ensimmäisen pillerinpuolikkaan (aloitin siis puolikkaalla) jälkeen seuraavan päivän olin aivan kuin kävelevä zombie. Mistään ei meinannut tulla mitään, olin niin väsynyt. Jatkoin kuitenkin lääkkeiden syömistä ja huomasin että se väsymys olikin vain sen yhden päivä, enää sitä ei sen jälkeen ilmaantunut. Myöskin jo neljä päivää ekasta pilleristä huomasin lääkkeiden alkavan vaikuttaa. Ja oloni ei ole varmaan koskaan ollut mahtavampi (olosuhteet huomioon ottaen). Energiaa riittää nykyään yleensä vaikka muille jakaa ja siksi juuri olenkin saanut niin paljon aikaiseksi ompelujen suhteen esimerkiksi.

Elämäni käännekohta, ja hyvä sellainen. Minun on nyt hyvä olla.

Jos jollakulla on kysyttävää, siitä vain. :)