Järkytyin aamulla seitsemän aikaan kun kävin vessassa. Ulkona oli vielä ihan pimeää! Järkyttävää! En käsitä miten tulen jaksamaan tätä vielä seuraavat 7-8 kk. Tappoa. KAMALAA.

Jos sää sallii niin menemme tänään koko perheen voimin ulos klo 12. Tarkoittaen että jos ei sada täysillä niin menemme. Minähän en kakaroineni mitään tihkusadetta säikähdä! Tuo mies sen sijaan on sen verran neiti että se saattaa jopa säikähtääkin.

Lyhennän tänään pikkuveljen housut ja aloitan hametta tai laukkua tai Janin paitaa. Voi kyllä olla että Janin paita ei ihan heti valmistu, kun musta hiukan tuntuu että mulla ei ole siihen kankaita valmiina...

Kävin eilen myös kirjastossa. Lainasin kaksi kirjaa:

Michael Ende: Tarina Vailla Loppua

Bastian tuijotti kirjan nimeä ja hänen tuli vuoroin kuuma ja vuoroin kylmä. Juuri tästä hän oli aina uneksinut: tarinasta, joka ei koskaan päättyisi! Kirjojen kirjasta. Hänen oli saatava se hinnalla millä hyvänsä.

Kun Bastian löytää antikvariaatista kirjan nimeltä Tarina Vailla Loppua, hän ei voi aavistaa joutuvansa elämänsä suurimpaan seikkailuun. Taruolentojen kansoittamassa Fantaasian valtakunnassa, satujen ja seikkailujen kaleidoskoopissa, rohkeinta on kulkea toiveiden tien päähän.

Naurava Kummitus

Pelottaako? Kohta kummittelee yhtä aikaa kahdeksalla kielellä!

Tämä ainutlaatuinen antologia sisältää kummitustarinoita kaikkialta Pohjolasta: mukana on viisitoista kummitustarinaa, viisitoista kirjailijaa ja kolmetoista kuvittajaa. Millaisia kummitustarinoita kerrotaan Islannissa, Grönlannissa, Färsaarilla, Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja saamelaisten parissa?
Henkeäsalpaavan jännittävä kokoelma kummitustarinoita. Kirjasta välittyy hienosti myös Pohjolan eri maiden ja kielialueiden omaleimainen kulttuuri ja uskomukset, jotka liittyvät kummituksiin.

Lainasin tuon Michael Enden kirjoittaman kirjan sillä toki se kuulosti muutenkin mielenkiintoiselta, mutta koska olen lukenut erään toisen samalta kirjailijalta peräisin olevan kirjan. Se oli Mielinkielinliemi. Ja minä vallan rakastuin siihen kirjaan. Se oli alunperin pikkuveljeni, hän oli sen jostain kirjaston poistomyynnistä joskus ostanut, ja minä sain sen lainaan ensimmäisen kerran yli viisi vuotta sitten. Ensimmäisellä lukukerralla rakastuin. Ja nyt olen kyseisen kirjan onnellinen omistaja. <3 Pikkuveljeni ei sitä enää halunnut joten lahjoitti sitten minulle. Aivan vallattoman mahtavaa.

Saa nyt nähdä jos jaksan ikinä mitään kirja-arvosteluja tehdä, mutta saattaa olla että joskus tulee sellainen fiilis.

Nyt aamutupakille.