Nyt on ihan tosissaan syksy. Nyt täytyy ihan tosissaan kaivaa kunnon paksut kaulahuivit ja pipot ja hanskat esille. Ja mielellään myös säärystimet. Paksut takit astuvat kuvioon, enää ei pärjää ohuilla vaatteilla. Se on sääli. Pääsin juuri vasta kesän makuun ja nyt se jo loppui.

Lokakuussa on myös paljon hyvää. Tulee kunnon syksy, lehdet alkavat kunnolla pudota puista ja sitä ennen tulee se mahtava väriloisto kun lehdet värjäytyvät oransseiksi ja keltaisiksi.

Kynttilöitä urakalla palamaan ympäri asuntoa pimeinä iltoina. Teetä ja kahvia kynttilän valossa.

Seitsemäs päivä Otto viettää syntymäpäiviään. Lokakuun lapsi.

Viimeisenä tämän kuun päivänä on Samhain. Silloin voi laittaa kynttilän ikkunalaudalle ja avata ikkunan jolloin kynttilän liekki opastaa kuolleet läheisemme kotiin. En melkein malta odottaa.

Kaksi kuukautta niin on joulukuu. Vähän alle kolme kuukautta niin on jouluaatto ja minä täytän kaksikymmentä. Onko siihen enää niin vähän aikaa? Eilen koko ajatus tuntui vielä kaukaiselta koska oli vielä syyskuu, mutta kun kuukausi vaihtui, tajusin. Tajusin että nyt on oikeasti se aika kun jo pikkuhiljaa aletaan suunnitella joulua ja aletaan ostella joululahjoja. Jos yrittäisi tänä vuonna olla hieman aikaisessa? Ei tarvitsisi joulukuun ruuhkissa suunnistaa kauppakeskuksissa hiki hatussa ja koittaa kuumeisesti etsiä lahjoja.

Eikä ole liian aikaista tehdä joulukorttejakaan. Senkin urakan voi pikkuhiljaa aloittaa, siihenkin löytyy varmasti motivaatiota, sillä kynttilän liekin lepatus ja höyryävä kupponen teetä tai kahvia tekee ihmeitä.

Lokakuu on jo se kuukausi, kun pitää jo joskus alkaa skrapata autoa kun lähtee liikenteeseen. Lokakuu on se kuukausi, kun auto on sisältä kuin pakastin kun sinne menee istumaan.

Lokakuisin hengitys höyryää päivisinkin. Yöllä saattaa pakkasukko vierailla.

Minä olen aina kokenut lokakuun erittäin hengellisenä. Tuntuu että lokakuu on aaveiden kuukausi. Johtuu ehkä siitä kun on Samhain, mutta se on aina ollut niin, ennen kuin edes olin vihkiytynyt Wiccalaisuuteen. Lokakuisin tuntuu aina tavallista enemmän kuinka ympärillä on vilskettä. Kyllä sen muutenkin aistii, mutta etenkin lokakuisin. Tuntuu ettei ole koskaan yksin, oli sitten missä tahansa. Kaikki tämä tuntuu paljon vahvempana kuin muina kuukausina.

Tästä tulee kaunis lokakuu. Minun täytyy muistaa vangita osa siitä kameran avulla. Täyttä loistoa ei pysty vangita mitenkään muuten kuin eläytymällä hetkeen, mutta pienen osasen siitä tunnelmasta voi tallentaa kuvana kameraan. Myöhemmin kun sitä kuvaa katsoo, muistaa tunnelman, ja silloin voi olla lokakuu ihan koska tahansa haluaa. Voi katsoa vain sitä kuvaa. Hukkua siihen.